You're the sigh in the back of the throat

En tiedä miksi mutta viime aikoina yhtenäisten ja järkevien tekstien kirjoittaminen on tuntunut olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa minulle. Ja joskus toivon että osaisin kirjoittaa lyhyempiä lauseita kuin tuo ensimmäinen. Ilmeisesti vain kirjoitan nykyään liian vähän. Pidän kirjoittamisesta mutta se on vain jotenkin jäänyt. Tänne ei tule kirjoiteltua koska ajatukset katkeilevat ja ovat vaikeita seurata. Ei sitä ihan mitä tahansa ajatustenvirtaa viitsi julkaista. Päiväkirjan esille ottaminen taas tuntuu olevan liian vaikeaa ja aina olen muka liian väsynyt.

Ja kuten huomaatte ei tässäkään tekstissä ole mitään päätä eikä häntää :D

No kuitenkin. Keskiviikkoaamuna olin enemmän kuin iloinen. Viimeisetkin tenttitulokset viime syksyltä ilmestyivät nettiin. Kaikki tentit viime syksyltä on osaltani suoritettu. Ette uskokaan millaisen voitontanssin (kirjaimellisesti) pistin pystyyn. Siitä olikin sitten hyvä jatkaa uusille kursseille. Sain kuvailtua jopa vähän päivänasua. Naama oli pakko sensuroida koska se silmäpussien tummuus... Olisin kelvannut vaikka mihin kauhuelokuvaan.

Keskiviikkona koululle siis tässä asussa.

Mikään ei vain ole masentavampaa kuin tammikuinen pakkasaamu ja vesisade. Palelin koko matkan koululle ja vielä enemmän palatessani sieltä kotiin. Olen myös ilmeisesti saamassa flunssan. Nenä on koko ajan vähän tukossa mutta ei sen enempää. Tarpeeksi ärsyttävää kuitenkin kun istut kuuntelemassa opetusta. Tammikuisen aamun pelastaa ainoastaan ihanan pitkä ja lämmin neule.

Tänään piti ekojen ja ainoiden tuntien jälkeen mennä kirjastoon ja kauppaan ja keskustaan shoppailemaan. No siellähän satoi kaatamalla ja oli edelleen kylmä. Tulin siis suorinta tietä kotiin ja hain vain matkanvarrella olevasta pikkukaupasta maitoa ja leipää. Kaupanhyllyt ammottivat tyhjyyttään joten ei sieltä oikein ruokaa lähtenyt mukaan. Jos huomenna ei sataisi kaatamalla niin voisin vaikka käydäkin jossain. Ulos on kuitenkin pakko lähteä. Tietysti huomenna on töitä, mutta ennen kaikkea ulos on pakko mennä koska aloitan uuden harrastuksen. Olen aika innoissani. Tosin olen sellainen jännittäjä että menetän varmaan yöuneni kun en ole varma löydänkö oikean rakennuksen ja oikean paikan ja tuollaista. Ei se itse toiminta vaan tuollaiset ihan tyhmät pikkujutut. No pahin on jo ohitettu kun sain itseni soittamaan koko paikkaan ja ilmoittautumaan mukaan. Inhoan soittamista, joten olen ylittänyt itseni jo kahdesti tällä viikolla (tiistainen hammaslääkärin varaaminen).

Toisaalta olen pettynyt tähän viikkoon sillä olen koko ajan ollut väsynyt ja kuluttanut päiväni tuijottamalla telkkaria ja siirtämällä seuraavalle päivälle sen minkä olisin voinut tehdä samantien. Toisaalta olen ollut koulussa melkein kaikkina tunteina (tiistai meni nukkuessa koska unirytmini on aivan sekaisin) ja soittanut sen hammaslääkärin ja aloitan uuden harrastuksen ja olen ollut yhteydessä kavereihini. Kai tämä on ollut ihan hyvä viikko. Edessä on ainakin aivan mahtiviikonloppu.